BLOG: Rannekipu ja osteopatia

Rannekipu ja osteopatia

Rannekipu johtuu yleensä ylirasituksesta, mikä johtaa jänteiden ja hermojen tulehduksiin, nivelten kulumaan sekä lihasten verenkierron heikkenemiseen. Vaivat ovat yleisiä työikäisillä päätetyöskentelijöillä sekä manuaalista työtä tekevillä, kuten hierojilla. Staattinen tai toistuva ranteen rasitus johtaa helposti ranteen sekä koko yläraajan kipuiluun. Rannekivut ovat yleisiä myös niveliltään yliliikkuvilla, koska nivelten passiivinen tuki on heikko. Silloin nivelten tuesta ja hallinnasta vastaa pääsääntöisesti lihasten tuoma aktiivinen tuki. Myös urheilijoilla ja aktiiviliikkujilla voi esiintyä rannekipuja, jos urheilusuoritus sisältää jatkuvaa, toistuvaa ja raskasta ranteen rakenteiden kuormitusta ja lepo ja palautuminen jäävät vähälle.

Ranteen kipu on usein paikallista, mutta rannekivun yhteydessä saattaa esiintyä myös muita kipuja ja oireita. Rannekipu saattaa joskus olla vain osa isompaa kokonaisuutta ja kädessä voi esiintyä samaan aikaan useita kiputiloja esim. sormissa, kyynärvarressa ja olkapäässä. Toisinaan ranteessa ja sormissa saattaa esiintyä puutumista, kömpelyyttä, turvotusta, heikkoutta ja kylmyyttä, jolloin voidaan epäillä hermosto- tai verenkiertoperäistä vaivaa (esim. rannekanavaoireyhtymä). Myös systeemisten sairauksien, kuten diabeteksen tai reuman vaikutus tulee huomioida käden alueen kipuja tutkiessa. Traumojen, kuten kaatumisten tai muiden tapaturmien selvittäminen on tärkeää mahdollisten murtumien ja sidekudosvaurioiden kannalta, jotta osteopaattiseen hoitoon hakeutunut henkilö voidaan ohjata tarvittaessa lääkäriin.

Osteopatia ja rannekipu

Osteopaattinen rannevaivan tutkiminen sisältää yleensä ranteen, kyynärpään, kämmenen luiden sekä olkapään liiketestauksia, yläraajan toiminnan ja voimantuoton havainnointia, lihasten ja jänteiden tonusten arviointia sekä mahdollisten hermopinteiden etsimistä. Myös rintarangan, kaularangan sekä hartiakaaren tutkiminen on tärkeää, jos oireet viittaavat neurovaskulaariseen ongelmaan. Tämä saattaa toisinaan johtaa myös alaselän, lantion ja alaraajojen tutkimiseen ja hoitamiseen, mutta sen ratkaisee osteopaatin luoma työhypoteesi oireita aiheuttavasti tekijästä. Monesti akuutin rannekivun hoitamiseen saattaa riittää paikallinen oirealueen hoitaminen, mutta jos koko yläraajan ja kehon toimintaan ei puututa, oireet palaavat hetken päästä takaisin.

Osteopaattisen hoidon tavoitteena on kivun hoidon ja toimintakyvyn optimoimisen lisäksi pyrkiä estämään oireiden kroonistuminen. Hoidettavia alueita ovat yleensä yläraajan nivelet, hartiakaaren, kaulan ja yläraajan pehmytkudokset sekä kaula- ja rintaranka. Tarvittaessa osteopaatti voi ohjata ranteen kontrollia ja lihasvoimaa kehittäviä harjoitteita tai ohjata henkilön suoraan fysioterapeutin tai toimintaterapeutin vastaanotolle. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos ylirasituksesta johtuva rannekipu provosoituu ammatinharjoittamisen tai urheilun seurauksena. Usein ratkaiseva tekijä on riittävä lepo.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymä on tyypillinen työikäisten ihmisten sairaus ja yleinen etenkin päätetyötä tekevillä. Rannekanavaoireyhtymässä kämmentä sekä peukaloa, etu- ja keskisormea hermottava keskihermo (n. medianus) ahtautuu kämmeneen johtavassa rannekanavassa. Ahtautuminen voi olla rakenteellista tai toiminnallista, mutta usein taustalla on toiminnallinen ylirasitustila.

Rannekanavassa kulkee keskihermon lisäksi sormien koukistukseen osallistuvia jänteitä sekä jännetuppeja, joiden sisällä jänteet pystyvät liukumaan. Ylirasituksen myötä jänteet tai jännetupet saattavat tulehtua ja johtaa rannekanavan turvotukseen ja aitiopaineen kasvuun, mikä aiheuttaa keskihermon ahtautumisen. Myös jänteiden supistuminen nostaa ranteen aitiopainetta ja tästä syystä kipu ilmenee usein rannetta liikuteltaessa. Ylirasituksen lisäksi taustalla voi olla myös rakenteellisia muutoksia, kuten puolikuuluun (os lunatum) dislokaatio tai hyytelörakkula (ganglio).

Oireet voivat olla ranteen paikallista kipua ja pakotusta sekä kämmenen ja sormien puutumista, joka pahentuu yleensä rasituksesta tai yöllä oireita provosoivan nukkuma-asennon myötä. Oireet voivat pahentuessaan johtaa sormien ja ranteen lihasvoimaheikkouteen sekä rannekanavan turvotukseen, joka pahentaa oireita entisestään. Rannekanavaoireyhtymän ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen, mutta hoidon ja lääkityksen riittämättömyys tai vakava hermovaurio voivat johtaa leikkaushoitoon. Osteopaatti todentaa rannekanavaoireyhtymän kliinisen tutkimisen avulla, mutta varma diagnoosi saadaan lääkärin tekemällä ENMG-mittauksella. Osteopaattisella hoidolla on tutkittu olevan vaikutusta rannekanavan oireyhtymän aikaisten kipujen lieventymisessä sekä toimintakyvyn parantumisessa.

-Osteopaatti Henri Ulmanen 17.6.2016

Lähteet

Burnham, Taylor – Higgins, Derek C. – Burnham, Robert S. – Heath, Deborah M. 2015. Effectiveness of Osteopathic Manipulative Treatment for Carpal Tunnel Syndrome: A Pilot Project. The Journal of the American Osteopathic Association. 2015;115(3):138-148.

Havulinna, Jouni 2012. Kipeä ranne. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2012;128(4):408-12.

Siu, Gilbert – Jaffe, J. Douglas – Rafique, Maryum – Weinik, Michael M. 2012. Osteopathic Manipulative Medicine for Carpal Tunnel Syndrome. The Journal of the American Osteopathic Association. 2012;112(3):127-139.